Lopen lehdessä 31.7.2019

Hei

Keväällä Läyliäisten kyläyhdistys aloitti selvityksen valokuidun saamisesta myös Läyliäisiin ja taajama-alueen kotitalouksiin jaettiin kyselylomake, jolla kartoitettiin alustavasti kuidusta kiinnostuneita.

Nyt yhteistyö Järventaustan kyläkuituosuuskunnan kanssa on edennyt samoin monimuotoinen selvitystyö Lopen kunnan ja Elisan Oyj kanssa.

Vastaa allaolevan linkin kautta, mikäli olet edelleen kiinnostunut mahdollisuudesta saada valokuitu oman kiinteistösi käyttöön. Vastaathan myös, vaikka olisit jo aiemmin kyselyyn vastannut. Uuden kyselyn tarkoituksena on laatia kartta, jotta voisimme esittää julkisesti kiinnostuneet kiinteistöt kartalla. Samalla ehkäpä asiaa vielä miettivät näkisivät missä on muitakin kiinnostuneita.

Vastauksesi ei sido sinua mihinkään tässä vaiheessa mutta auttaa kyläyhdistystä selvitystyössä.

Läyliäisten kyläyhdistyksen yksi vuoden ilahduttavimmista tapahtumista järjestettiin viime perjantaina Läyliäisten Keitaalla. Vuonna 2018 syntyneet uudet kyläläiset kutsuttiin koolle. Jo yli 12-vuotisen perinteen mukaisesti Läyliäisten kyläyhdistys haluaa toivottaa uuden kyläläisen tervetulleeksi kylään ja samalla tilaisuudessa jokainen vauva saa kunniakirjan osoituksena Läyliäisläisistä juuristaan. Yhtä tärkeää on tietenkin nauttia Bar Paroonin Marin tekemästä suussa sulavasta mansikka-banaani-kermakakusta. Perinne tämäkin !

Tapahtumaan ilmoittautui ilahduttavasti 9 uutta kyläläistä vanhempineen. Syntyvyys koko Lopen alueella oli vuonna 2018 pieni, joten siinä mielessä nämä 9 uutta vauvaa ovat kyläämme erityisen tervetulleita.

Tapahtuma on jo muutamana vuonna järjestetty yhteistyössä Lopen seurakunnan kanssa. Tapahtumapaikkana Läyliäisten Keidas on oiva valinta. Tila on kodikas ja mahdollisuudet leikkimiseen ovat jo valmiina. Lisäksi perjantaisen perhekerhon yhteydessä on helppo tutustua laajemminkin kylän pienten lasten vanhempiin. Kiitos Lopen seurakunnan Sirpa Stenblomille ja Varpu Takatalolle aina niin lämpimästä vastaanotosta.

Kyläyhdistys aikoo jatkossakin järjestää kyseistä tapahtumaa aina vuoden alkupuolella sillä onhan jo vuosittaisessa toimintasuunnitelmassa mainittu yhdistyksen tärkeänä tehtävänä pyrkiä luomaan vahvempaa kylähenkeä ja tervettä ylpeyttä omasta kylästä. Tässä tehtävässä onnistuttiin jälleen kerran. Läyliäisten kyläyhdistys kiittää Bar Paroonia ja Lopen seurakuntaa avusta ja mutkattomasta yhteistyöstä sekä toivottaa kaikille tapahtumaan osallistuneille riemukasta kevättä.

Kevään aikana kannattaa vierailla www.layliainen.fi -sivuilla katsomassa lisätietoja sillä tulossa on koko perheen teatteriretki su 7.4 ja perinteinen Takakonttikirppis la 8.6. Pöytävaraukset Suvi Ketonen 050-5721917.

HUOM YRITTÄJÄ !

KYLÄYHDISTYS KOKOAA TAAS KYLÄHTEÄ , joka  jaetaan kesäkuun puolella Läyliäisten kotitalouksiin+ kesämökkiläisille, jotka sallivat ilmaisjakelun postilaatikkoihinsa. Lehti on kovasti odotettu ja painosmäärä n. 1600 kpl.

Läyliäisten kylälehti on kyläyhdistyksen tärkein tulonlähde ja tuloilla on mm. järjestetty useampia tapahtumia vuoden aikana, muistettu kylällä syntyneitä uusia kyläläisiä, ylläpidetty Läyliäisten verkkosivuja ja tehty yleishyödyllisiä hankintoja kylälle.

AIEMMIN LEHDESSÄ ILMOTTANEISIIN YRITTÄJIIN OLEMME YHTEYDESSÄ. MUUTOIN VOIT LÄHETTÄÄ ILMOITUKSESI 5.3 MENNESSÄ SUVI.KETONEN@GMAIL.COM -osoitteeseen

Ilmoitusten hinnat (Alv o%). Hinnat sisältävät mustavalkoisen ilmoituksen lehdessä ja tietojen ylläpidon läyliäinen.fi – palveluhakemistossa.

1/1 A4 sivu 210eur
1/2 sivua 110eur
1/4 sivua 65eur
1/8 sivua 45eur
1/16 sivua 35eur

Yhteistyöterveisin
Läyliäisten kyläyhdistys ry

Klaukkalan ohikulkutien urakoitsija ratkeaa lopullisesti loppu vuoden 2018 aikana ja lähes 25 miljoonan euron sopimus solmitaan pian.

Varsinaisen ohikulkutien rakentamisen lisäksi urakka sisältää muun muassa eritasoliittymien ja niihin kuuluvien siltojen sekä melusuojauksen rakentamisen. Lisäksi urakan yhteydessä parannetaan alueen jalankulku- ja pyöräväyliä sekä joukkoliikenteen pysäkkijärjestelyjä.

Urakka toteutetaan STk-urakkana eli suunnittele ja toteuta -urakkana, jossa on mukana kehitysvaihe.

Kehitysvaiheen aikana urakoitsija ja Liikennevirasto yhdessä kehittävät alustavan rakennussuunnitelman, jonka Liikennevirasto hyväksyy kehitysvaiheen päätteeksi.
Tämän jälkeen siirrytään toteutusvaiheeseen, jolloin varsinainen rakentaminen voi alkaa. Rakentaminen on mahdollista aloittaa joulukuussa, mutta tarkka ajankohta riippuu monesta seikasta.

Valmistuessaan koko ohikulkutien on tarkoitus olla 7,5 kilometriä pitkä yksiajoratainen tie, joka on kymmenen metriä leveä.

Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan Klaukkalan ohikulkutien on tarkoitus valmistua vuoden 2021 syksyllä.

Lisätiedot:

Projektipäällikkö Antti Koski, Liikennevirasto, puh. 0295 34 3546, antti.koski@liikennevirasto.fi
vs. Tekninen johtaja Juha Oksanen, Nurmijärven kunta, puh. 040 317 4461, juha.oksanen@nurmijarvi.fi

Seuraa hanketta: https://www.liikennevirasto.fi/klaukkalanohikulkutie

Kanta-Hämeen maakunta on täynnä lumoavia luontokohteita ja paikkoja. Hämeen paras luontokuva 2018 -kilpailulla haastamme kaikki Kanta-Hämäläiset asukkaat ja mökkeilijät liikkumaan luonnossa, erityisesti omassa lähiympäristössä ja upeassa luontohelmiä täynnä olevassa maakunnassamme.

Toivomme, että kaikki toimijat lähtevät yhdessä jakamaan tietoa kuvakilpailusta. Kuvakilpailun tavoitteena on myös lisätä Kanta-Hämeen näkyvyyttä Instagramissa Suomessa ja ulkomailla. Kuvakilpailussa saamme aktivoitua paikalliset tuottamaan sisältöä ja verkkonäkyvyyttä koko maakunnalle.

Hyödynnä kisa omassa toiminnassa

• Mainitse kuvakisa verkkosivuilla –> Saat hakukonenäkyvyyttä, kun kuvakisaa etsitään Googlesta.
• Osallistu kisaan itse kuvaamalla sinun yrityksesi ympäristöstä luontokuvia ja merkitsemällä yrityksesi sijainniksi –> Äänestäjät/Tykkääjät näkevät sinut.

Tehdään yhdessä Kanta-Hämettä ja retkeilykohteita tunnetuksi!

Kuvakisan ohjeet ja säännöt löydät osoitteesta digitrail.fi/kuvakisa.

Kuvakisa lyhyesti:

• Kisan kesto: 1.6.–31.8.2018.
• Kuvakisan ohjeet ja säännöt löytyvät digitrail.fi/kuvakisa
• Tuomarit: ammattikuvaaja Mikaela Holmberg, harrastekuvaaja ja DigiTrail hankkeen luontokuvaaja Anna Järvenpää ja Hämeen Sanomien edustaja.
• Pääpalkintona Evon luonnon yhden vuorokauden majoituksen Hämeen Privaatti kohteessa, arvo 600 €. Lisäksi toistakymmentä muuta maakunnan yrittäjien lahjoittamaa palkintoa. Palkinnot osoitteessa digitrail.fi/kuvakisa
• Ohjeet lyhyesti:
  • Ihastu, ota kuva ja lataa Instagramiin.
  • Merkitse kuvan tekstiin kilpailun hastagit:
    • #hämeenparasluontokuva2018
    • #digitrailfinland
    • #lakelandfinland
    • #naturelovers
    • Lisäksi voit lisätä julkaisuun kuvaan liittyvän tarinan ja omat hastagit.
• Lisää kuvaan sijainti, jossa kuva on otettu.
• Huomioithan, että Instagram tilisi tulee olla julkinen ja julkaisemalla annat Hämeen Sanomille oikeuden julkaista kuvasi omissa medioissaan, sekä DigiTrail-hankkeelle oikeuden jakaa kuvaasi.

Mahtavaa saada uusia yrityksiä Läyliäisiin !

Usealle eläimen omistajalle eläinlääkäri Jenni Hatakka onkin jo tuttu. Nyt Jenni on ottanut urallaa uuden askeleen avaamalla kotitilalleen Läyliäisiin oamn eläinlääkärivastaanoton. Jenni hoitaa niin tuotanto- kuin pieneläimetkin hevosia unohtamatta.

Virallisesti toiminta uusissa tiloissa Karkkilantien varressa on päästy aloittamaan helmikuussa ja Lopen lehdessä 28.3 olleiden tietojen mukaan toimitila Lopen kirkonkylältä on myös hakusessa. Lehden haastattelussa Jenni kertoo, että toiminta uusissa tiloissa on lähtenyt mukavasti liikkeelle niin uusien kuin vanhojenkin asiakkaiden voimin. Tärkeä osa eläinlääkärin työtä on päivystys ilta, yö ja viikonloppuaikoina. Jenni päivystääkin viikon jokaisena päivänä, joten apua on joustavasti saatavilla.

Eläinlääkäripalvelu LoppiVet,

Eläinlääkäri Jenni Hatakka

Karkkilantie 490, 12600 Läyliäinen

Puhelin ajanvaraukseen ja päivystykseen : 045 846 846 8, myös WhatsApp

Sähköposti: info@jen-vet.fi

On taas tullut se aika vuodesta, että Läyliäisten kyläyhdistys ry haluaa huomioida perheet joihin on menneen vuoden aikana syntynyt vauva. Kyläyhdistys on jo yli 10 vuoden ajan jakanut syntyneille vauvoille kunniakirjan, jolla halutaan toivottaa uusi kyläläinen tervetulleeksi kyläyhteisöön. Tavan äitinä on kyläpäällikkönä aiemmin toiminut Jaana Karmala-Vanamo. Myös nykyisen kyläpäällikön Kaisa Ketosen aikana tätä perinnettä halutaan edelleen ylläpitää.

Tänä vuonna vauvat perheineen kutsuttiin Läyliäisten Keitaalle pe 2.3 Lopen seurakunnan perhekerhon yhteyteen. Keidas on paikkana oiva valinta, kun kyseessä on lapsille suunnattu tilaisuus. Paikka on kodikas ja puitteet leikkiin ja kahvitarjoiluun ovat valmiina. Lopen seurakunnassa Sirpa Stenblom (Varhaiskasvatuksen työalajohtaja) otti yhteistyöehdotuksen loistavasti vastaan ja näin tapahtuman järjestäminen yhdessä oli mutkatonta.

Tänä vuonna Suvi Ketonen kyläyhdistyksen sihteerinä jakoi kunniakirjan 7 uudelle kyläläiselle. Läyliäisissä asuu tällä hetkellä 13 kpl vuonna 2017 syntynyttä lasta, kertoo Riihimäen seudun terveyskeskuksen ky:n edustaja. Ilahduttavasti siis yli puolet oli päässyt tapahtumaan paikalle.  

Onnittelujen jälkeen pääsivät kunniavieraat perheineen ja muut kerholaiset nauttimaan Bar Paronin leipomasta mansikkatäytekakusta ja muista herkuista. Isommat kerholaiset pääsivät lisäksi kevään kunniaksi askartelemaan sireenin oksiin kukkaisvitsat vauvojen kunniaksi.

Yksinkertaisen mutta lämminhenkisen tilaisuuden tärkeintä antia on saattaa samanikäisiä lapsia vanhempineen yhteen. Oli ilo huomata, että tälläkin kertaa kaksi, aiemmin toisilleen vierasta naista, vaihtoivat keskenään yhteystietojaan. Näin tapahtui myös Suvi Ketoselle itselleen 7 vuotta sitten. Ystävystyminen toisen äidin kanssa toi korvaamattoman tärkeää vertaustukea vauva-arkeen ja tänäkin päivänä lapset ovat edelleen toistensa parhaita ystäviä. Näistä pienistä arjen kohtaamisista saattaa siis syntyä elinikäisiä ystävyyssuhteita, jopa useammassa sukupolvessa, pohtii Ketonen.

Lenita Airisto perheineen sotaa paossa Lopella

Lopen lehdessä 28.2.2018 oli koskettava katkelma Lenitan elämästä. Alla Sisko Savolaisen tekemä poikkeuksellinen haastattelu ajasta, jolloin Lenita perheineen asui Läyliäisissä.

Lenita kuvattuna sinikukkaisessa essussaan, joka vaihtui maalla sittemmin sokeriin. Kuva Lenita Airiston kuva-arkistot.

Kuk­kaes­su­kin vaih­tui so­ke­riin

Le­ni­ta Ai­ris­to (81) antoi pai­kal­lis­leh­del­le poik­keuk­sel­li­sen haas­tat­te­lun, kä­si­tel­len vuosi sitten ilmestyneen  ”Elä­mä­ni ja isän­maa­ni” -kirjansa sisältöä. Kirjassa Suo­men his­to­ria ja sen vai­heet li­mit­ty­vät yrit­tä­jä­nai­sen omaan elä­mään ja uraan, ih­mis­suh­tei­ta unoh­ta­mat­ta. kir­jan si­säl­töä Lo­pel­la vie­te­tyn ajan osal­ta, sillä tuo ajan­jak­so oli kai­kes­sa ka­ruu­des­saan hyvin dra­maat­ti­nen ja mer­ki­tyk­sel­li­nen.

Pom­mi­tuk­sil­ta tur­vaan Läy­liäi­siin

Hel­sin­gis­sä asu­neen Ai­ris­ton per­heen kuo­puk­sen lap­suu­den he­rä­ty­sää­ni oli il­ma­tor­jun­ta­si­ree­ni. Tal­vi­so­dan syt­tyes­sä mar­ras­kuus­sa 1939 oli Le­ni­ta vasta pa­ri­vuo­tias (s. 1.1.1937). Lap­sen mie­liin pai­nui veret py­säyt­tä­vä si­ree­nin ul­von­ta, joka tun­tui vat­san­poh­jas­sa ja koko ke­hos­sa, saa­den ai­kaan pa­hoi­voin­nin. Töö­lö­läi­sen ker­ros­ta­lon nel­jän­nes­sä ker­rok­ses­sa asu­nut Ai­ris­ton perhe juok­si mui­den mu­ka­na il­ma­hä­ly­tyk­sen tul­les­sa kel­la­riin, iso­si­sa­ren tem­ma­tes­sa kai­na­loon­sa Le­ni­tan.

Il­ma­tor­jun­ta­si­ree­ni hal­lit­si elä­mää. Vä­lil­lä äiti kul­jet­ti kol­mi­lap­sis­ta per­het­tään sotaa pa­koon lä­hei­sel­le maa­seu­dul­le, isän pal­vel­les­sa tal­vi­so­dan ai­ka­na kou­lu­hal­li­tuk­sen mää­räyk­ses­tä eri kou­lu­jen ma­te­ma­tii­kan opet­ta­ja­na, nuo­rem­man väen ol­les­sa rin­ta­mal­la.

Jat­ko­so­dan ai­ka­na kaik­ki mie­het tar­vit­tiin kui­ten­kin maan­puo­lus­tuk­seen, ja Reino Ai­ris­to pal­ve­li mui­den ma­te­ma­tii­kan opet­ta­jien ta­voin il­ma­tor­jun­nas­sa. Sodan pitkittyessä Helsinkiä alettiin evakuoida. Ennen helmikuussa 1944 alkaneita Helsingin suurpommituksia myös Airiston perhe ja kaikki omaisuus oli pakattu kuorma-autoon ja perhe muutti Lopen Läyliäisiin. Sijoituspaikaksi osoitettiin Kormusaaren perheen talon yläkerta.
Lenita oli 6-vuotias ja ehtinyt aloittaa syksyllä koulun Töölössä. Kevätlukukaudelta 1944 Lenitalla on kuitenkin todistus Metsäkylän piirin kansakoulusta Lopelta, jossa hän jatkoi koulutyötään vielä seur. syksynäkin, palaten kuitenkin kesken syyslukukauden takaisin Helsinkiin.

Yhä edelleen Lenita muistaa pimeän metsätaipaleen ja sen jälkeen avautuneen peltomaiseman ja sen laidalla sijainneen koulurakennuksen.

- Koko ajan kävellessä tähyiltiin taivaalle, näkyykö pommikoneita, muistelee Airisto.

Mieliin on painunut myös syksyinen sänkipelto, jolla koululaiset keräsivät tiiviinä rintamana emalikippoihin sadonkorjuun jäljiltä pellolle varisseita tähkäpäitä, sänkipellon pistellessä paljaita jalkoja. Kengät oli , mutta niitä säästettiin !

- Emme todellakaan olleet Lopella luontoretkellä! Pelko ei hellittänyt vaan ahdistuneita oltiin joka päivä. Myös meille lapsille oli  aivan selvää, että elettiin suuren vaara keskellä, kertaa Lenita sotavuosimuistojaan.

Elo oli vaatimatonta. Äiti laittoi kaminalla velliä tai mitä oli satuttu ruoaksi saamaan. Iltaisin ikkunat pimennettiin pommitusten pelossa. Kerran viikossa käytiin puron rannassa saunassa.

-Perheemme oli oma pieni ykiskkömme, joka pyrki pysymään hengissä. Elettiin kuitenkin täysin toisenlaista elämää kuin mihin oli totuttu, kertaa Lenita. Perheen äiti oli joutunut jättämään työnsä pianonsoiton opettajana, ja kesittyi nyt pitämään huolta kahdesta nuorimmasta tyttärestään. Vanhin sisar jatkoi koulunkäyntiään Karkkilassa, jonne Arkadian yhteislyseo oli sodan jaloista siirretty. Pidemmillä lomillaan sisar vieraili Läyliäisissä. Isä palveli Helsingin ilmapuolustuksessa ja harvinaiset vapaat ja vierailut olivat suuria kohokohtia perheen elämässä.

Dramaattinen ja vaikuttava elämänvaihe

Silloin elettiin aivan toisenlaisessa todellisuudessa kuin tänä päivänä. Äidin kanssa kierrettiin kylällä talosta taloon, vaihtaen korjattuja ja silitettyjä vaatteita ruokaan. kauneuden tuoma lisäarvo valkeni jo tuolloin, kun äidin kirjoma essu ihastutti maatalon emännän antamaan siitä jopa sokeria, kun muut vaatteet vaihtuivat perunaan ja viljaan, muistelee Lenita.

Noilta tilavierailuilta mieleen painui opettavaisena kokemuksena ja silmmiä avaavana myös maaseudun sota-ajan arki; naiset vastasivat yksin niin karjasta kuin viljelyksistäkin, lapsistaan huolehtien. Edes hevosia ei apuna ollut ! Ruokaa tuotettiin koko kansakunnan tarpeisiin, tiloilla oli elintarvikkeiden luovutusvelvollisuus.

Lyhyt jako Lopella oli hyvin dramaattinen vaihe elämässäni. Epävarmuus kaihersi, loppuuko sota koskaan? Tulevaisuudesta ei ollut tietoa. Paluu Helsinkiin avasi silmät sodan tuhoille. Raunioituneet rakennukset ja sodassa vammautuneet miehet olivat pysäyttävä näky. Mutta kaikki katsoivat eteenpäin, pieniä yrityksiä perustettiin ja hyvinvointi-Suomen uudelleen rakentaminen alkoi. Lenitan elämä vei maailmalle vapaan ja itsenäisen Suomen lähettiläänä, Sotainvalidien valitsemana Suomen Neitona 1954. Tästä alkoi Lenitan ura. Liike-elämä ja yrittäjyys astuivat elämään äkkiarvaamatta isän kuoltua 1956.  Lenitasta kasvoi näyttävä ja näkyvä nainen, tv-persoona, suomalaisen teollisuuden, kulttuurin, matkailun ja designin viejä ja merkittävä mielipidevaikuttaja.