Aihearkisto: Yleinen

POSSURASTIEN KERÄÄMINEN ALKAKOON

Tänäkin vuonna Läyliäisten kyläyhdistys haluaa tukea Läyliäisten yrittäjiä järjestämällä jouluisen ”Possurastin”. Tapahtuman ideana on kerätä leimoja Possurastin -passiin.

Tulosta passi tästä: Possupassi 2022

Kerää passiin vähintään neljä leimaa eri liikkeistä ja palauta asianmukainen passi Salen tuulikaapissa olevaan laatikkoon viim. pe 9.12. Näin osallistut joulukinkun arvontaan.

Arvonta suoritetaan videoituna la 10.12 ja voittajaan ollaan henk.koht yhteydessä. Voittajan nimi julkaistaan myös Facebookissa/Instagramissa.

Toivottavasti olette kaikki mukana piristämässä OMAN KYLÄMME joulunalusaikaa !

Klaukkalan ohitustie vihdoin siirtymässä haaveista tekoihin

Klaukkalan ohikulkutien urakoitsija ratkeaa lopullisesti loppu vuoden 2018 aikana ja lähes 25 miljoonan euron sopimus solmitaan pian.

Varsinaisen ohikulkutien rakentamisen lisäksi urakka sisältää muun muassa eritasoliittymien ja niihin kuuluvien siltojen sekä melusuojauksen rakentamisen. Lisäksi urakan yhteydessä parannetaan alueen jalankulku- ja pyöräväyliä sekä joukkoliikenteen pysäkkijärjestelyjä.

Urakka toteutetaan STk-urakkana eli suunnittele ja toteuta -urakkana, jossa on mukana kehitysvaihe.

Kuvahaun tulos haulle klaukkalan ohitustie

Kehitysvaiheen aikana urakoitsija ja Liikennevirasto yhdessä kehittävät alustavan rakennussuunnitelman, jonka Liikennevirasto hyväksyy kehitysvaiheen päätteeksi.
Tämän jälkeen siirrytään toteutusvaiheeseen, jolloin varsinainen rakentaminen voi alkaa. Rakentaminen on mahdollista aloittaa joulukuussa, mutta tarkka ajankohta riippuu monesta seikasta.

Valmistuessaan koko ohikulkutien on tarkoitus olla 7,5 kilometriä pitkä yksiajoratainen tie, joka on kymmenen metriä leveä.

Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan Klaukkalan ohikulkutien on tarkoitus valmistua vuoden 2021 syksyllä.

Lisätiedot:

Projektipäällikkö Antti Koski, Liikennevirasto, puh. 0295 34 3546, antti.koski@liikennevirasto.fi
vs. Tekninen johtaja Juha Oksanen, Nurmijärven kunta, puh. 040 317 4461, juha.oksanen@nurmijarvi.fi

Seuraa hanketta: https://www.liikennevirasto.fi/klaukkalanohikulkutie

Hämeen paras luontokuva 2018 -kilpailu

Kanta-Hämeen maakunta on täynnä lumoavia luontokohteita ja paikkoja. Hämeen paras luontokuva 2018 -kilpailulla haastamme kaikki Kanta-Hämäläiset asukkaat ja mökkeilijät liikkumaan luonnossa, erityisesti omassa lähiympäristössä ja upeassa luontohelmiä täynnä olevassa maakunnassamme.

Toivomme, että kaikki toimijat lähtevät yhdessä jakamaan tietoa kuvakilpailusta. Kuvakilpailun tavoitteena on myös lisätä Kanta-Hämeen näkyvyyttä Instagramissa Suomessa ja ulkomailla. Kuvakilpailussa saamme aktivoitua paikalliset tuottamaan sisältöä ja verkkonäkyvyyttä koko maakunnalle.

Hyödynnä kisa omassa toiminnassa

  • Mainitse kuvakisa verkkosivuilla –> Saat hakukonenäkyvyyttä, kun kuvakisaa etsitään Googlesta.
  • Osallistu kisaan itse kuvaamalla sinun yrityksesi ympäristöstä luontokuvia ja merkitsemällä yrityksesi sijainniksi –> Äänestäjät/Tykkääjät näkevät sinut.

Tehdään yhdessä Kanta-Hämettä ja retkeilykohteita tunnetuksi!

Kuvakisan ohjeet ja säännöt löydät osoitteesta digitrail.fi/kuvakisa.

Kuvakisa lyhyesti:

  • Kisan kesto: 1.6.–31.8.2018.
  • Kuvakisan ohjeet ja säännöt löytyvät digitrail.fi/kuvakisa
  • Tuomarit: ammattikuvaaja Mikaela Holmberg, harrastekuvaaja ja DigiTrail hankkeen luontokuvaaja Anna Järvenpää ja Hämeen Sanomien edustaja.
  • Pääpalkintona Evon luonnon yhden vuorokauden majoituksen Hämeen Privaatti kohteessa, arvo 600 €. Lisäksi toistakymmentä muuta maakunnan yrittäjien lahjoittamaa palkintoa. Palkinnot osoitteessa digitrail.fi/kuvakisa
  • Ohjeet lyhyesti:
    • Ihastu, ota kuva ja lataa Instagramiin.
    • Merkitse kuvan tekstiin kilpailun hastagit:
      • #hämeenparasluontokuva2018
      • #digitrailfinland
      • #lakelandfinland
      • #naturelovers
      • Lisäksi voit lisätä julkaisuun kuvaan liittyvän tarinan ja omat hastagit.
  • Lisää kuvaan sijainti, jossa kuva on otettu.
  • Huomioithan, että Instagram tilisi tulee olla julkinen ja julkaisemalla annat Hämeen Sanomille oikeuden julkaista kuvasi omissa medioissaan, sekä DigiTrail-hankkeelle oikeuden jakaa kuvaasi.

Eläinlääkäripalvelu LoppiVet avasi vastaanoton Läyliäisiin

Mahtavaa saada uusia yrityksiä Läyliäisiin !

Usealle eläimen omistajalle eläinlääkäri Jenni Hatakka onkin jo tuttu. Nyt Jenni on ottanut urallaa uuden askeleen avaamalla kotitilalleen Läyliäisiin oamn eläinlääkärivastaanoton. Jenni hoitaa niin tuotanto- kuin pieneläimetkin hevosia unohtamatta.

Virallisesti toiminta uusissa tiloissa Karkkilantien varressa on päästy aloittamaan helmikuussa ja Lopen lehdessä 28.3 olleiden tietojen mukaan toimitila Lopen kirkonkylältä on myös hakusessa. Lehden haastattelussa Jenni kertoo, että toiminta uusissa tiloissa on lähtenyt mukavasti liikkeelle niin uusien kuin vanhojenkin asiakkaiden voimin. Tärkeä osa eläinlääkärin työtä on päivystys ilta, yö ja viikonloppuaikoina. Jenni päivystääkin viikon jokaisena päivänä, joten apua on joustavasti saatavilla.

 

Eläinlääkäripalvelu LoppiVet,

Eläinlääkäri Jenni Hatakka

Karkkilantie 490, 12600 Läyliäinen

Puhelin ajanvaraukseen ja päivystykseen : 045 846 846 8, myös WhatsApp

Sähköposti: info@jen-vet.fi

2017 vuonna syntyneitä muistettiin kunniakirjoin

On taas tullut se aika vuodesta, että Läyliäisten kyläyhdistys ry haluaa huomioida perheet joihin on menneen vuoden aikana syntynyt vauva. Kyläyhdistys on jo yli 10 vuoden ajan jakanut syntyneille vauvoille kunniakirjan, jolla halutaan toivottaa uusi kyläläinen tervetulleeksi kyläyhteisöön. Tavan äitinä on kyläpäällikkönä aiemmin toiminut Jaana Karmala-Vanamo. Myös nykyisen kyläpäällikön Kaisa Ketosen aikana tätä perinnettä halutaan edelleen ylläpitää.


Tänä vuonna vauvat perheineen kutsuttiin Läyliäisten Keitaalle pe 2.3 Lopen seurakunnan perhekerhon yhteyteen. Keidas on paikkana oiva valinta, kun kyseessä on lapsille suunnattu tilaisuus. Paikka on kodikas ja puitteet leikkiin ja kahvitarjoiluun ovat valmiina. Lopen seurakunnassa Sirpa Stenblom (Varhaiskasvatuksen työalajohtaja) otti yhteistyöehdotuksen loistavasti vastaan ja näin tapahtuman järjestäminen yhdessä oli mutkatonta.

Tänä vuonna Suvi Ketonen kyläyhdistyksen sihteerinä jakoi kunniakirjan 7 uudelle kyläläiselle. Läyliäisissä asuu tällä hetkellä 13 kpl vuonna 2017 syntynyttä lasta, kertoo Riihimäen seudun terveyskeskuksen ky:n edustaja. Ilahduttavasti siis yli puolet oli päässyt tapahtumaan paikalle.  

Onnittelujen jälkeen pääsivät kunniavieraat perheineen ja muut kerholaiset nauttimaan Bar Paronin leipomasta mansikkatäytekakusta ja muista herkuista. Isommat kerholaiset pääsivät lisäksi kevään kunniaksi askartelemaan sireenin oksiin kukkaisvitsat vauvojen kunniaksi.

Yksinkertaisen mutta lämminhenkisen tilaisuuden tärkeintä antia on saattaa samanikäisiä lapsia vanhempineen yhteen. Oli ilo huomata, että tälläkin kertaa kaksi, aiemmin toisilleen vierasta naista, vaihtoivat keskenään yhteystietojaan. Näin tapahtui myös Suvi Ketoselle itselleen 7 vuotta sitten. Ystävystyminen toisen äidin kanssa toi korvaamattoman tärkeää vertaustukea vauva-arkeen ja tänäkin päivänä lapset ovat edelleen toistensa parhaita ystäviä. Näistä pienistä arjen kohtaamisista saattaa siis syntyä elinikäisiä ystävyyssuhteita, jopa useammassa sukupolvessa, pohtii Ketonen.

Lenita Airisto oli aikoinaan sotaa paossa Läyliäisissä

Lenita Airisto perheineen sotaa paossa Lopella

Lenita kuvattuna sinikukkaisessa essussaan, joka vaihtui maalla sittemmin sokeriin. Kuva Lenita Airiston kuva-arkistot.

Kuk­kaes­su­kin vaih­tui so­ke­riin

Le­ni­ta Ai­ris­to (81) antoi pai­kal­lis­leh­del­le poik­keuk­sel­li­sen haas­tat­te­lun, kä­si­tel­len vuosi sitten ilmestyneen  ”Elä­mä­ni ja isän­maa­ni” -kirjansa sisältöä. Kirjassa Suo­men his­to­ria ja sen vai­heet li­mit­ty­vät yrit­tä­jä­nai­sen omaan elä­mään ja uraan, ih­mis­suh­tei­ta unoh­ta­mat­ta. kir­jan si­säl­töä Lo­pel­la vie­te­tyn ajan osal­ta, sillä tuo ajan­jak­so oli kai­kes­sa ka­ruu­des­saan hyvin dra­maat­ti­nen ja mer­ki­tyk­sel­li­nen.

Pom­mi­tuk­sil­ta tur­vaan Läy­liäi­siin

Hel­sin­gis­sä asu­neen Ai­ris­ton per­heen kuo­puk­sen lap­suu­den he­rä­ty­sää­ni oli il­ma­tor­jun­ta­si­ree­ni. Tal­vi­so­dan syt­tyes­sä mar­ras­kuus­sa 1939 oli Le­ni­ta vasta pa­ri­vuo­tias (s. 1.1.1937). Lap­sen mie­liin pai­nui veret py­säyt­tä­vä si­ree­nin ul­von­ta, joka tun­tui vat­san­poh­jas­sa ja koko ke­hos­sa, saa­den ai­kaan pa­hoi­voin­nin. Töö­lö­läi­sen ker­ros­ta­lon nel­jän­nes­sä ker­rok­ses­sa asu­nut Ai­ris­ton perhe juok­si mui­den mu­ka­na il­ma­hä­ly­tyk­sen tul­les­sa kel­la­riin, iso­si­sa­ren tem­ma­tes­sa kai­na­loon­sa Le­ni­tan.

Il­ma­tor­jun­ta­si­ree­ni hal­lit­si elä­mää. Vä­lil­lä äiti kul­jet­ti kol­mi­lap­sis­ta per­het­tään sotaa pa­koon lä­hei­sel­le maa­seu­dul­le, isän pal­vel­les­sa tal­vi­so­dan ai­ka­na kou­lu­hal­li­tuk­sen mää­räyk­ses­tä eri kou­lu­jen ma­te­ma­tii­kan opet­ta­ja­na, nuo­rem­man väen ol­les­sa rin­ta­mal­la.

Jat­ko­so­dan ai­ka­na kaik­ki mie­het tar­vit­tiin kui­ten­kin maan­puo­lus­tuk­seen, ja Reino Ai­ris­to pal­ve­li mui­den ma­te­ma­tii­kan opet­ta­jien ta­voin il­ma­tor­jun­nas­sa. Sodan pitkittyessä Helsinkiä alettiin evakuoida. Ennen helmikuussa 1944 alkaneita Helsingin suurpommituksia myös Airiston perhe ja kaikki omaisuus oli pakattu kuorma-autoon ja perhe muutti Lopen Läyliäisiin. Sijoituspaikaksi osoitettiin Kormusaaren perheen talon yläkerta.
Lenita oli 6-vuotias ja ehtinyt aloittaa syksyllä koulun Töölössä. Kevätlukukaudelta 1944 Lenitalla on kuitenkin todistus Metsäkylän piirin kansakoulusta Lopelta, jossa hän jatkoi koulutyötään vielä seur. syksynäkin, palaten kuitenkin kesken syyslukukauden takaisin Helsinkiin.

Yhä edelleen Lenita muistaa pimeän metsätaipaleen ja sen jälkeen avautuneen peltomaiseman ja sen laidalla sijainneen koulurakennuksen.

- Koko ajan kävellessä tähyiltiin taivaalle, näkyykö pommikoneita, muistelee Airisto.

Mieliin on painunut myös syksyinen sänkipelto, jolla koululaiset keräsivät tiiviinä rintamana emalikippoihin sadonkorjuun jäljiltä pellolle varisseita tähkäpäitä, sänkipellon pistellessä paljaita jalkoja. Kengät oli , mutta niitä säästettiin !

- Emme todellakaan olleet Lopella luontoretkellä! Pelko ei hellittänyt vaan ahdistuneita oltiin joka päivä. Myös meille lapsille oli  aivan selvää, että elettiin suuren vaara keskellä, kertaa Lenita sotavuosimuistojaan.

Elo oli vaatimatonta. Äiti laittoi kaminalla velliä tai mitä oli satuttu ruoaksi saamaan. Iltaisin ikkunat pimennettiin pommitusten pelossa. Kerran viikossa käytiin puron rannassa saunassa.

-Perheemme oli oma pieni ykiskkömme, joka pyrki pysymään hengissä. Elettiin kuitenkin täysin toisenlaista elämää kuin mihin oli totuttu, kertaa Lenita. Perheen äiti oli joutunut jättämään työnsä pianonsoiton opettajana, ja kesittyi nyt pitämään huolta kahdesta nuorimmasta tyttärestään. Vanhin sisar jatkoi koulunkäyntiään Karkkilassa, jonne Arkadian yhteislyseo oli sodan jaloista siirretty. Pidemmillä lomillaan sisar vieraili Läyliäisissä. Isä palveli Helsingin ilmapuolustuksessa ja harvinaiset vapaat ja vierailut olivat suuria kohokohtia perheen elämässä.

Dramaattinen ja vaikuttava elämänvaihe

Silloin elettiin aivan toisenlaisessa todellisuudessa kuin tänä päivänä. Äidin kanssa kierrettiin kylällä talosta taloon, vaihtaen korjattuja ja silitettyjä vaatteita ruokaan. kauneuden tuoma lisäarvo valkeni jo tuolloin, kun äidin kirjoma essu ihastutti maatalon emännän antamaan siitä jopa sokeria, kun muut vaatteet vaihtuivat perunaan ja viljaan, muistelee Lenita.

Noilta tilavierailuilta mieleen painui opettavaisena kokemuksena ja silmmiä avaavana myös maaseudun sota-ajan arki; naiset vastasivat yksin niin karjasta kuin viljelyksistäkin, lapsistaan huolehtien. Edes hevosia ei apuna ollut ! Ruokaa tuotettiin koko kansakunnan tarpeisiin, tiloilla oli elintarvikkeiden luovutusvelvollisuus.

Lyhyt jako Lopella oli hyvin dramaattinen vaihe elämässäni. Epävarmuus kaihersi, loppuuko sota koskaan? Tulevaisuudesta ei ollut tietoa. Paluu Helsinkiin avasi silmät sodan tuhoille. Raunioituneet rakennukset ja sodassa vammautuneet miehet olivat pysäyttävä näky. Mutta kaikki katsoivat eteenpäin, pieniä yrityksiä perustettiin ja hyvinvointi-Suomen uudelleen rakentaminen alkoi. Lenitan elämä vei maailmalle vapaan ja itsenäisen Suomen lähettiläänä, Sotainvalidien valitsemana Suomen Neitona 1954. Tästä alkoi Lenitan ura. Liike-elämä ja yrittäjyys astuivat elämään äkkiarvaamatta isän kuoltua 1956.  Lenitasta kasvoi näyttävä ja näkyvä nainen, tv-persoona, suomalaisen teollisuuden, kulttuurin, matkailun ja designin viejä ja merkittävä mielipidevaikuttaja.

Apteekkipalvelut Läyliäisiin

Lopen apteekki teki uuden hienon uudistuksen ja toi apteekkituotteet helposti nyt myös Läyliäisten asukkaiden saataville.

Asiakas voi tilata haluamansa tuotteet verkkoapteekin kautta kello 12 mennessä, jolloin ne noudettavissa Aallon Kaupasta Läyliäisistä (Läyliäistenraitti 346) klo 14.00 jälkeen saman päivänä. Toimituksen hinta on vain 2,95 € (sis. alv).

Tilaukset: https://lopen-apteekki.eapteekki.fi/palvelupiste/

Lopen apteekin palvelupisteestä Aallon Kaupalta löytyy myös pieni valikoima itsehoitolääkkeitä ja muita apteekkituotteita.

 

 

Pikkupässi pyöräilyreitti

Pikkupässi pyöräilyreitti

Pikkupässin pyöräilyreitti avattiin virallisesti 15.6.2017 ja tapahtuma keräsi mukavan pienen ryhmän pyöräilijöitä mukaan. Tapahtuman kunniaksi ajeltiin kaksi eri pyöräretkeä. Rivakampi joukkue ajeli edestakaisin aina Läyliäisissä asti ja pienempi lenkki tehtiin Hyvinkäältä Kytäjälle ja takaisin.

Kuvia avajaistapahtumasta: 

Hyvinkään ja Kytäjän välille rakennettiin vuonna 1907 kapearaiteinen rautatie, jota jatkettiin Karkkilaan 1911. Rautatie oli käytössä 60 vuotta aina vuoteen 1967 saakka.

Radalla vaunuja vetäneitä ja välillä niitä työntäneitä höyryvetureita nimitettiin Pikkupässeiksi.

Pyöräilyreitillä on mittaa 51 km ja se seurailee tuota ratalinjaa kulkien paikoittain vanhalla ratapenkalla. Reitti on osin sorapintainen ja se on ajettavissa tavallisella pyörällä. Reitti on merkitty opastein. Katso kuvia täältä. 

Hyvinkäällä pyöräilyreitin aloituspiste on rautatieaseman puistossa, josta viitoitettu reitti kulkee pitkin kevyenliikenteen väyliä ohi Suomen Rautatiemuseon Kytäjäntielle saakka. Karkkilassa reitti päättyy tai vaihtoehtoisesti alkaa vanhalta tehdasalueelta, nykyisen kaupungintalon piha-alueelta. Kaupungintalon aulassa on museoituna aito Pikkupässi höyryveturi, HKR 3 ja kivenheiton päässä sijaitsee Högforsin ruukkialue.

Hyvinkään ja Karkkilan välillä reitti kulkee moni-ilmeisessä maalaismaisemassa vuoroin autoteillä ja vuoroin ratapenkalla. Monin paikoin ratalinja on valitettavasti kokonaan hävinnyt tai on muutoin kulkukelvoton. Lopella reitti, kuten myös ratalinja kulkevat läpi Läyliäisten taajaman vanhaa ratapohjaa pitkin.

Vanhan rautatien pääteasemille ja välipysäkeille: Kytäjä, Linnamäki, Läyliäinen, Vaskijärvi sekä Hunsala on pystytetty opastustaulut, joissa kerrotaan radasta ja radanvarren historiasta.

Läyliäinen on Leiliäinen – ’auringonpaahteen kylä’

Lopen Läyliäinen on vilkas kylä. Kylän nimi on erikoinen ja harvinainen. Nimi on oikeastaan Leiliäinen ja muoto Läyliäinen on kirjoitusvirhe. Mistä Läyliäinen sai monikkomuotoisen nimensä? Kun sanotaan Läyliäisissä jne. On kyllä olemassa kaksikin kielitieteilijöiden selitystä nimen alkuperästä ja merkityksestä. Mutta selitykset ovat aivan erilaisia. Ja ovat kuitenkin virheitä.
Kylän nettisivuilla on: Paikannimi Läyliäinen juontuu pakanuuden aikaisesta läyli-kantasanasta, joka on tarkoittanut kaukana olevaa ja hankalan matkan takana sijaitsevaa paikkaa. Tuo selitys paikan nimestä on Aimo Turusen kirjoittamasta kirjasta Kalevalan sanat ja niiden taustat, 1979. Siellä sanan läyli merkitykseksi mainitaan ’tukala, hankala’. Mutta tuo selitys on siitä kummallinen, että Läyliäinen on vanhastaan valtatien eli vanhan Meritien varressa. Ei siis ole kaukainen paikka eikä hankalan matkan takana. 

Vanhoissa runoissa sana läyli liittyy vain ihmisten mielentiloihin. Eino Leino runoili: lämpenee jo läyli mieli. Ei ole maasto- eikä luontosanastoa. Vuonna 2007 julkaistuun paksuun Suomalaiseen paikannimikirjaan kirjoittanut Matti Vilppula esitti toisenlaisen selityksen. Esitti sanan läyli tarkoittavan ’pehmeässä, upottavassa paikassa sijaitsevaa’ tai ’pehmeärantaista’. Kun löysi sanaa läyli jostain suopaikan nimessä. Kyllä joku Läyli-paikka muualla onkin sellainen. Mutta Läyliäinen laajana kylänä on yläviä hiekkanummia, erityisesti Läyliäistennummi. On vain joku pikku suoputama. Jossakin muissa paikoissa nuo selitykset ehkä toimivat. Mutta eivät Läyliäisissä
Mitä siis tuo Läyliäisten nimi lopulta tarkoittaa? On oltava joku muu, mutta perusteltu selitys maastopaikka/luontosanastoista nimelle Läyliäinen? Nimittäin kylän nimi kirjoitettiin v. 1545 muodossa Leylieine. Ruotsinkieliset kirjurit vain alkoivat merkitä nimen e:t merkillä ä, siis kirjoitusvirhe. Ja tuossa nimen kirjoitusmuodossa y tarkoittaa i:tä, kuten usein vanhoissa ruotsalaisissa teksteissä. Kylän nimessä ei olekaan sana läyli, vaan onkin sana leili! Nimi on alun perin Leiliäinen! On ohitettava kokonaan nuo selitykset sanasta läyli. Ovat virheitä!

Onko Leiliäisissä jotain aivan omaa, paikallista luonnon piirrettä, joka on paikan Leil-nimen perusteena? On aika korkea Läyliäistennummi-Halkivahannummi? Ja on sitten noita hiekkakumpuja, joiden ääressä talot nyt ovat? Lämpimiä, aurinkoisia paikkoja laitanaan? Varsinkin vanhana aikana, jolloin metsäpalot polttivat kaiken tuollaisilta harjumailta ja usein vain hiekka pöllysi niillä kesän kuumassa auringonpaahteessa. Ympäristöntutkijoilla Läyliäistennummi on paahderinteiden luettelossa. Vahva todiste paikan lämpimyydestä ja auringonpaahteesta. Onko suomenkielessä tai lähisukukielissä sanaa leil tai jotain sentapaista, joka tarkoittaa tuollaisia lämpimiä kumpuja tai auringon helotusta, paahdetta niihin? Ja sellaisia sanoja ovat viron kielen sana leil . Ja liivinkielen sana läul. Nuo sanat kyllä tarkoittavat saunan löylyä eli ’kuumaa vesihöyryä’. ’Löyly’ on virossa leil ja ’löylytys’ on leilitus. Mutta nuo sanat tarkoittavat myös yleensä ’kuumuutta’, ’paahdetta’, ’hehkua’. Virolaisissa teksteissä sana (päikese)leil tarkoittaa ’(auringon)paahdetta’. Kirjailija A. Sang kirjoitti Pea kohal päike lõõskas leili .. Siis ’pään kohdalle päivänpaiste hehkutti kuumuuttaan..’

Suomen paikannimien tutkijoiden yksi perusvirhe on, että he eivät osaa katsoa sanojen erilaisia  merkityksiä lähisukukielten sanastojen selityksistä. Joissa on vanhaa, suomen kielen kanssa yhteistä sanastoa. Ja kun he ovat jyrkästi ruotsalaisvastaisia edelleen, he selittävät kaikki ruotsinkieliset paikannimet väärin. Vaikka niitä on kaikkialla Suomessa, Lopellakin siellä täällä. Eivätkä ymmärrä, että ruotsalaisten kirjoittama ä nimen Läyliäinen alkuosassa on luettava e:nä. Luovutetun Karjalan Lumivaaran Kuhkaassa Läyleenmäki on samoin korkea, auringonpaahteinen mäkipaikka. Sekin alun perin Leileenmäki. Läyliäisten vanhin asutus perustettiin varhaiskeskiajalla Soltinmäkeen. Lämpimälle etelärinteelle, rinteen alaisten lähteiden ääreen. Nimi Soltinmäki kertoo sekin auringonpaisteesta. Nimessä on ruotsin sana sold. Tarkoittaa ’auringonpaisteen paikkaa’ kuten Ruotsin Taalainmaan nimi Sollerön. Joka nimi oli v. 1325 Sold; tarkoittaen solbelyst – ’auringon valaisemaa’.
Soltinmäki on siis alun perin ollut jonkun ruotsalaisherran talo tai ruotsalaisherran torppa varhaiskeskiajalla. Ruotsalaisherra on ilmeisesti tullut tekemään rautaa Lopen järvien järvimalmista. Ruotsinkieltä paikalla on paikannimissä muutenkin. Lammen nimessä Heratus on ruotsin sana her, tarkoittaen ’hietikko’. Jonka keskellä lampi onkin.
On siis auringon paahdetta Läyliäisten mäkikumpujen paikannimissä kahdellakin kotimaisella kielellä. Todistaen näin toisiaan. Paikan nimi oli ensin ruotsin Sold. Mutta kuitenkin kantasuomalainen nimi Läyliäinen jäi päällimmäiseksi nimeksi. Kun ruotsinkielisiä herroja ei enää ollut. Tässä siis nyt vihdoin tieteellisen varma, geomorfologia-, tähtitiede- ja kielitieteellisillä selityksillä perusteltu selitys nimelle Leiliäinen. Nimi liittyy auringon paahteeseen ja paikan lämpimiin hiekkamäkiin. Nimi kun on monikkomuotoinen. Jos mitataan jatkuvasti lämpömittarilla, on Leiliäinen yksi Suomen lämpimimmistä paikoista. Taas kerran vanha paikannimi on oikeassa. Kertoo paikasta sen, mitä paikka onkin.
Tässä siis hyvä opetuskertomus Läyliäisten nimestä, opetettavaksi myös koulussa Leiliäisten lapsille. Nimi Leiliäinen tarkoittaa kirjaimellisesti ’auringonpaahteisten, lämpimien nummien ja mäkien kylää’.
Tietolähteet: Luettelot kirjoittajalla.

Ilmari Kosonen, metsänhoitaja,  matkailuopas, tietokirjailija

Talvitapahtuma

Läyliäisten Luja ja Talvion Riistamiehet järjestävät yhdessä

Talvitapahtuman 19.3.2016 klo 12-16
Lujan 70 v. juhlavuoden kunniaksi
MÄKIHUHDASSA, Mäkihuhdantie 100, Läyliäinen.

Vietetään kylän yhteinen ulkoilupäivä
Tarjolla soppaa, kahvia ja pullaa!
Mahdollisuus myös paistaa nuotiolla makkaraa + muuta puuhaa
TERVETULOA !